Heipä hei. Ehkä täytyisi kertoa, että olen 13-kesäinen (harvinaisen tyhmä sanonta muuten, miksei vaikka syksyinen?) tyttö Etelä-Suomesta. Miksi se täytyisi kertoa? Jaa-a. Varmaan siksi että te kuitenkin janoatte tietoa. Tai ainakin luettavaa. Senkin stalkkerit.

Kuten kenties huomaatte, tekstini on aika sekavaa. Varsinkin silloin, kun kirjoitan keskellä yötä eli nytkin kello on 02:09. Ei ihme että aamuisin väsyttää. Nyt on kuitenkin lauantai, eli ei hätää paitsi sen suhteen, että äiti tulee kiskomaan ylös viimeistään yhdeksältä. Julmaa. Eikä muuten edes ole lauantai. Nyt on sunnuntai, ja koulu alkaa huomenna. Eikäh! Miten masentava ajatus.

Tämä lauantai meni melko hyvin. Muka-siivosin eli datasin aamu- ja iltapäivän, sitten menin joksikin aikaa laskemaan mäkeä, sitten kaverini traumat nousivat pintaan jonkun poikajoukon aikoessa laskea jäämäestä maastopyörällä ja hän halusi pois sieltä. Saatoin kaverin ja katkaisin hänen pulkkansa narun, vahingossa sentään, ja sitten kotiin ja koneelle. Hyi minua, olen nettiriippuvainen. Enimmäkseen viikonloppuisin.

Sitten ravasin välillä alakertaan hakemaan sipsejä ja suklaata, ja siivosin ja olin samaan aikaan koneella. (Älkää kysykö miten mahdollista.) Petyin Suomen euroviisuehdokkaaseen. Kuunkuiskaajat. Jippii. Jumbosija on meille varattu.

Sitten taas koneelle. Vuotikseen. Meseen. Kaikkialle. Äh. Ja nuo eräät eivät anna minun mennä nukkumaan. Kyllä maailma on julma. Kurkkua kuivaa vaikka join jo pullollisen vettä. En viitsi lähteä hakemaan lisää, ettei kukaan herää. Julma maailma (ja tätähän hoen koko ajan).

Eipä sitten kai muuta. Tässähän tämä. Peruspäivä/yö/aamu. Heihei ja tulkaa toistekin. ^^