Kukkuu! Olen palannut kotiin! Ai, mutta ettehän te varmaan edes tienneet minun olleen poissa. :o Noh, keksitätipä kertoo!

Elikkäs. Lähdin tiistaina Helsinkiin hyvän ystäväni kanssa ja vietin mahtavan päivän Hesan keskustassa kierrellen (ja sinne eksyen. Kuuluisa suuntavaistoni ♥). En ostanut edes paljoa roinaa, ihanat mansikkakuulokkeet Accessorizesta, Liisa Ihmemaassa - tarinan mieleen tuovan huivin ja uudet mustat ballerinat. ♥ Rahaa meni kuitenkin huimasti, syömiseen nimittäin. Tuli syötyä kyllä enemmän kuin tosiaan olisi tarvinnut :''D

Menin sitten yöksi enolleni, ja oli tosi mukavaa. Keskiviikkona  taasen oli VUOTISNÄYTÖS, jossa sanalla sanoen oli täydellisenupeanmahtavanloistavanihanaa. ♥   Proppini oli kylläkin melkoisen random, pukeuduin vampyyri Verevaksi, ja asuuni kuului harmaa mekko, korkokengät ja kalpea meikki tummine silmänalusineen. Jälkeenpäin sain tietää, että Vereva on mies. No, saivatpahan tuomarit hyvät naurut!

Taas yöksi enolle, ja sitten aamulla bussiin ja Poria kohti. Porissa oli jo perheeni, ja muahan raahattiin sitten sukulaisilta toisille (vaivaantunutta keskustelua, vielä vaivaannuttavampaa hiljaisuutta), Jazz - kävelykadulle (en löytänyt mitään muuta paitsi karkkia), satamaan (vanhemmat ja heidän tuttunsa istuivat kaljalla, mä olin kännykällä Vuotiksessa) ja pääsin kauppoihin vain about kymmeneksi minuutiksi, enkä ehtinyt edes löytämään mitään kivaa.

Hotellimme oli Raumalla, ja koko sinne ajomatkan sisarukset tappelivat takapenkillä. Pakenin heti hotellilla huoneeseeni (meillä oli sellainen ikään kuin asunto, jossa oli muutama erillinen huone) ja jumitin taas kännykällä facebookissa ja Vuotiksessa. Seuraavana päivänä oli vielä se pakollinen vanhankaupungin kiertely (mm. pakollista pitsinnypläyksen seuraamista ja söpössä ravintolassa syömistä) ja merenrantaan lähteminen. Löysimme erään leirintäalueen läheltä eräänlaisen maauimalan, siis uima-allas, jonne tuli vesi merestä. Hyppytornit olivat korkeammat kun kotikaupungissamme missään, ja menin uhkarohkeana totta kai hyppäämään seiskasta ja kympistä. Pikkuvelikin voitti korkean paikan kammonsa ja hyppäsi kanssani. :) Olin aika ylpeä siitä.

Kauhun hetkiäkin siellä koin. Kun veli hyppäsi kympistä, joku hyppäsi samaan aikaan kait vitosesta. Suoraan samaan kohtaan kuin veljeni. Meinasin saada sydänkohtauksen ja säikähdin tosiaan jo todella pahasti, mutta eihän ne pojat ees osuneet toisiinsa, pikkuveli uppos sen verran syvemmälle ja aiemmin. Siellä oli uimavalvoja, mutta se ei tehnyt mitään, haki vaan poikien pallon välillä jos se lensi aidan yli o__O Olis vähän voinut valvoa. 

Mutta nyt tosiaan oon rasittavan automatkan ja mäkkiruokailun jälkeen onnellisesti kotona. <3 Ihanaa. Mutta mulle kerrottiin, että tässä olisi joku päivä (huomenna?) ukin hautajaiset, kun siis häntähän ei haudattu vielä vaan pelkästään siunattiin. En taas tiedä, haluanko mennä vai en. Ukki olisi toivonut, että hänet haudattaisiin synnyinseudulleen, mutta kaikki sukulaiset tuntuivat kääntyvän hänen tahtoaan vastaan ja lopulta meidän perhekin joutui alistumaan siihen, että hänet haudataan Lahteen. No, pääseepähän helpommin käymään haudalla, eikä mumminkaan tarvitse niin usein matkustaa niin kauas.