Se mun aiempi hyvä fiilis valahti jonnekin lattiatasolle. Käykö teille koskaan niin että toivotte jotain niin paljon, että kuvittelette sen jo toteutuvan? Ja uskotte sen olevan totta?

Ja sitten kun tajuaa että mikään ei ole totta, ihan ku jotain menis rikki jossain sisällä.

Jos teillä on joskus tällänen tunne, kannattaa varmaan tehdä niin kuin mä ajattelin tekeväni ja lähteä jollekin armottomalle rääkkilenkille, jonka jälkeen kaadut kuolleena sänkyyn. Itse en saanut aikaiseksi. Ens yö on taas sellasta tuskasta lakanoissa kierimistä, luulen ma.