Onpas ihme angsti ollut tänään päällä. Näin taas viime yönä unta siitä ihmisestä. Koulussa en vaihteeksi jaksanut tehdä oikein mitään, se mun viittaan-edes-joskus-ja-panostan-joulutokariin-suunnitelma tuntuu epäonnistuvan kunnolla. Koulun jälkeen mentiin kaverille, mutta jotenkin eristäydyin porukasta ajattelemaan sitä ihmistä ja sitten tuli angsti ja lähdin tylysti kotiin. Söin, juttelin jonkun aikaa mesessä kaverien kanssa ja kyttäsin häntä facebookissa, ja lähdin sitten partioon.

Ei oikeesti innostanut yhtään, feikkasin tosin muuta. Söin kun siellä oli syötävää, ja sitten jotenkin päädyin kaverin luokse, josta oon aika tavalla erkaantunut. Oikeasti, tuntuu kuin me elettäisiin ihan eri maailmassa ja kaikkea. Mulla oli sen seurassa jotenkin... epämukava olo, ei yhtään sellanen vapautunut kuin noiden tärkeimpien kavereiden kanssa. Ihan järjetöntä, me oltiin pieninä parhaat kaverit ja koettiin kaikkea yhdessä. Tätä ei tapahdukaan vaan lauluissa, ihmiset kasvaa oikeesti erilleen.

Mulla on jotenkin sellanen fiilis että mikään ei huvita. Keskiviikkona ois seurakunnan sellanen kitarajuttu, meen sinne vaan nähdäkseni tän ihmisen. Kuitenkin sielläkin puskee kaamee angsti ja nolostus päälle ja ähh. Vähän sellanen fiilis, että itkeminen auttaisi, mutta kun ei oo mitään itkettävää!