Mulla on jotenkin tosi hyvä mieli! Tässä on ollu pari tosi tylsää päivää, mutta tää ei ole sellainen. Vaikkei mitään erikoista oo ees tapahtunut. Ehkä se johtuu siitä, että kohta on viikonloppu. Vaikkei viikonloppuna kai mitään tapahdukaan. Eipäs kun tapahtuu, näen ystävää jota en oo nähnyt pitkään aikaan! 

Aamullakin, kun poljin kouluun jälleen kerran myöhässä, piristi tosi paljon kun eskarilaiset taapersivat esikoululta poispäin, varmaan puistoon. Kun paahdoin kauhealla kiireellä heidän ohitseen, joukosta kuuluu kun joku hihkaisee mun nimen. En ehtinyt näkemään, mutta tunnistin kyllä äänestä, siellä oli yks tässä meidän naapurissa asuvista lapsosista :) Ovat ottaneet tavaksi aina huutaa mun nimen ja vilkuttaa kun tulen jostain ja ovat kadulla leikkimässä. Se ujoinkin niistä päästi jonkinlaisen vinkaisun ja vilkutti. Tälläset pienet asiat vaikuttaa mun mielentilaan näköjään valtavasti!

Koulupäivän loppuvaiheessa koin kyllä kauhunhetkiä. Yksi opettajista ilmoitti tuntevansa vanhempani (olin tästä kyllä kuullut), tietävänsä missä asun ja käyneensä meillä kylässäkin kun olin pieni! Oli aika shokeeraavaa. Lisäksi toinen opettaja tuli juttelemaan siitä hänen aineensa ryhmän vaihtamisesta, jota olin nyt käynyt rehtorin lisäksi opolle ulisemassa. Pitää kuulemma mennä hänen kanssaan juttelemaan! Hrrr, mitähän mä sille keksin sanoa... Ei ihan sellaisia ihmisiä joille ensimmäiseksi menisin selittämään ahdistavasta ilmapiiristä jne jne.

Aloitettiin muuten pikkuveljen kanssa karkki-, sipsi-, suklaa- ja limsalakko. Lisäksi tähän sopimukseen kuuluu rajoitus: korkeintaan puoli litraa juissia päivässä. Ja jos jompikumpi sattuu kuitenkin popsimaan jotain kiellettyä, molemmat lähtevät lenkille. Ja mähän en aio epäonnistua! Havaitsin äsken että hapankorput on tosi hyviä, yleensä niitä ei tuu syötyä silloin kun haluaisi syödä "jotain hyvää". Jos vielä saisin sen liikunnan mukaan tähän elämään muutenkin kuin perjantaisin, niin täähän kävis tosi terveelliseksi. Hm. Keksin liian helposti tekosyitä miksen liiku!