En mä halua mennä sinne ammattilaisauttajan puheille. En halua. En uskalla. En halua kohdata niitä asioita minkä takia musta tuntuu tältä. Ei muhun onneksi oo otettu vielä yhteyttä.

Mua ei oikein kiinnosta tai innosta enää mikään. Kavereidenkin seuraan saa tunkemalla tunkea, ei ne mua pyydä minnekään. Koulussa on tylsää, tanssiminen on tylsää, en jaksa lukea, en jaksa liikkua, en viitsi soittaa kitaraa tai pianoa, en tahtois mennä ilmaisuun enää ainoaksikaan kerraksi vaikka vielä kerran täytyy, en tahtois mennä minnekään. Haluisin vaan maata koko päivän sängyssä ja syödä kaalilaatikkoa ja kasviskeittoa ja suklaa- ja porkkanakakkua. Kattoa ehkä jotain vanhoja, kunnollisia piirrettyjä. Taitais olla täydellinen aika olla kipeenä, paitsi että varmaan sekoaisin kun ympärillä ei olis ihmisiä, joiden seurassa käyttäytyä niin kuin kaikki ois hyvin

Seurikselle. Ainoa asia mitä haluaisin tehdä on mennä seurikselle. Paitsi että sielläkin tulee outsider olo reilusti entistä aiemmin...