Kaipaus. Ja mä vaan pahennan sitä kuuntelemalla Secondhand Serenadea ja senkaltaisia kappaleita kuin Sonatan Shy... 

Lähdettiin tänään iskän kanssa käymään sairaalassa katsomassa mummia, sen keuhkokuume oli kai uusiutunut lievempänä. Menomatkalla iskä otti puheeksi, että se ei jaksa enää; se haluaa erota äidistä. Mä kysyin että mitä se sitten tekisi jos eroaisi. Sanoi muuttavansa Turkuun kun ei täältäkään töitä saa.

Mummi oli jotenkin tosi hauraan oloinen; ihan sen näköinen että jos sitä tökkäisi sormella poskeen siihen tulisi reikä. Hänen kasvonsa olivat jotenkin valahtaneet ja silmät pyrki koko ajan kiinni ja mulla tuli karmeasti mieleen ne kuvat, joihin törmäsin selaillessani meidän kameraa: iskä oli ottanut kuvia kuolleesta ukista. Ja se, kun iskä joskus aiemmin sanoi, että tuskin mummi enää kauaa elää ukin kuoltua. Mua alkoi pelottaa ja istuin siinä tuolilla selkä suorana ja nyökkäillen, kuunnellen kun erittäin väsynyt mummi selitti jotain ihan sekavaa. Ei muistanut edes puhuneensa mun kanssa puhelimessa, iskä sanoi sen johtuvan siitä väsymyksestä, mutta mua alkoi oikeasti ahdistaa. Ja se sanoi että mummi ei välttämättä pääsis enää kotiin. 

Jossain mun päässä syntyi hirveä ajatus: aikookohan iskä sietää meitä siihen asti, että mummi kuolee, (HYI KAMALA EN HALUNNUT KIRJOTTAA NOIN SE NÄYTTÄÄ IHAN KAMALALTA KIRJOITETTUNA) ja muuttaa sitten pois?